Mutta eikös säännöt ja lupaukset ole tarkoitettu rikottaviksi?
Ja mitä vanhoista kun kohta taas voi tehdä uudet.

Sitä tikulla silmään...

Toinen on kaikki ihanat käsityöblogit. Kun on peukalo keskellä kämmentä, säästyy lisä niskavaivoilta, kas kun ei kannata edes yrittää päästä samaan lopputulokseen. Vaikka kivasti niitä niskavaivoja tulee tästä kuuklettamisestakin. Sano. 

Jotenkin muistelen oppineeni koulussa vuonna käpy ja kivi, että Suomessa on neljä vuodenaikaa, joissa kussakin on kolme kuukautta. Joulu-helmikuu oli talvea, maalis-toukokuu kevättä, kesä-elokuu kesää ja syys-marraskuu syksyä.

Mutta eipä minun nuoruudessani ollut vielä väritelkkariakaan, Peppi Pitkätossukin oli alkuun tasasen harmaa eikä värikäs persoona. Ja muistan kun meille tuli puhelin, LANKAPUHELIN, jota oikein isän opastamana piti opetella käyttämään. 

Joten ei kai kannata muistella vuodenaikojakaan, on maailma sen verran muuttunut, kun kellonaikojakin osataan nykyisin siirtää. Toista se oli joskus. 

Mutta niin vaan voin liittää edellä mainitut itseeni.

Kävin ruokakaupassa, litimärkänä ja voipuneena kotiin, ei flunssa päästä vielä pihdeistään, vaikka oli olevinaan jo parempi olo, paino sanalla oli. Ja mitä totesin kotiin tultuani, hetken tyytyväisyydestä hymisten... että taas tuli lähes pelkkää säästöä. Ostamalla...haloo!

Ostin siis kauppalistan ulkopuolelta sitä sun tätä tarjoustuotetta, useammat vielä kolme kahden hinnalla tai muuta vastaavaa tehokasta slogania huutaen. Kyllähän nuo tuotteet tulee varmasti seuraavan viiden vuoden sisällä käytettyä ja tarpeeseen, mutta mihin katosi taas se uusi päätökseni, että ostan vasta sitten kun tarvitsen? Kun jotenkin tuntuu, että niin pysyisi raha asumassa kukkarossani eikä olisi vain pikavisiitillä, jos ostaisin harkitummin perustarvikkeita. Kulutusjuhlaa en ole päässyt koskaan viettämään.

Jos nyt liittyisin enkelikuoroon, ei olisi meikäläisen perikunnalla mitään hätää. Kodin perustarvikkeita jokaiselle moneksi vuodeksi jaossa.

Että on pieni mieli tällä ihmisellä, aivot joko kutistuneet aikojen kulussa, tai sitten tyhjentyneet jonnekin taivaan tuuliin. Mistähän saisi ostettua uudet aivot, vaikka kahdet yhden hinnalla niin olisi sitten vaihtaa kesä- ja talviversio erikseen...

Oli kylmähorkka kuumeen noustessa, tai hikikaste kuumeen laskiessa, niin koko kropan pituudelta on kolme koiraa ihossa kiinni hoitamassa emäntää. 

En vaihtaisi. Kuin korkeintaan lakanat ja yöpaidan. 

Per***honen, pysyttele vaan vanha haahka aidan omalla puolella ja ole tyytyväinen siihen mitä siellä on, äläkä kateellinen muulle. Toiset aidat ja esteet on tarkoitettu ylitettäviksi, mutta eivät läheskään kaikki. Piste.

Kesä. Juu, on siinä taikansa.

Mutta jokin ahdistaa, on aina ahdistanut.
Onnellisuuden odotuksen ähky?
Kesällä kaikki on paremmin, ihmisetkin mukavampia?

Muu osa kalenterivuodesta sitten pelkkää tervanjuontia?
Ja entäs jos kesällä ei olekaan kestokivaa?
Lottovoitotkin menneet edelleen aina vaan ohi meikäläisen.
Ihosyöpä pakottaa oleilemaan varjossa tai toivomaan että olisi toisuskoinen, jolle olisi luontaista pukeutua mustaan kaapuun päästä varpaisiin helteistä pakkaseen. Siitä lääkäri tarkastuksissa tykkäisi.

Syksyllä syntynyt, syksyä rakastava.
Pitäkää te kesänne.

Kesäloman kyllä haluan pitää minä. 

Ei, en puhu nyt lomasta, vaikka siihen(kin) tuntuu olevan vielä ikuisuus (optimisti sanoisi että enää vain kaksi viikkoa).

Ukkosen jumalaa olen tänään maanitellut antamaan armoa; sää on ollut uuvuttavan tukahduttava ja koko ilta hämärissä sisätiloissa harhaillessa odotusta täynnä. Että milloin rysähtää, rysäytä nyt herttileijaa kun kerran tummilla pilvillä jo uhittelet! Ja tuo tullessasi mukana virkistävä tuulahdus, että viitsin edes harkita nukkumaan menoa. Ei ole kiva pyöriä sängyssä yöpaituli kuristaen kiertyneenä hikisessä kropassa, enkä oikein osaa nukkua vain Chanel vitosta ylläni. Ja eipä taitaisi sekään unimuoti välttämättä tuoda helpotusta, kun hikikarpalot villiintyvät jo pelkästä pikkusormen heilautuksesta ja ukkosta aavistavat ja sitä pelkäävät lemmikit liimautuvat entistä tiiviimmin selkää vasten. 

Summa summarum?

Ukkosen jumala pitää minua pilkkanaan: ikkunan takana salamoi, sataa ja räiskähtelee par'aikaa, mutta ilmanala on edelleen samaa tiheää kuristavan painavaa tropiikkia. Vaan niin se pidän minäkin häntä pilkkanani, en laita modeemia enkä läppäriä kiinni niin kuin itseäni viisaammat alituiseen kehottavat ukkosella tekemään. 

Jos bloggaamiseni loppuu tähän, tämän päivän voittaja onkin sitten tiedossa, Thor-Ukkohan se. Iltalehti kertoo lisää. 

" Keski-ikäinen nainen löytyi tuolistaan sormi kiinni palaneena läppäriinsä pallosalaman iskettyä..."