Tavarapaljous

Muutto on aina eräänlainen elämän inventaario. Sitä tavaramäärää mitä ihmisen ympärille kerääntyy. Ei voi kuin pudistella päätään. Ja siltikään ei ole valmis heittämään paljoakaan pois. Mukaan vaan uuteen kotiin, tätähän voi joskus tarvita, vaikka tähän asti ei edes ole muistanut tavaran olemassaoloa. Tavaran, joka on asustanut jossain asunnon perimmäisessä nurkassa katseelta piilossa. Huh huh tätä järjen köyhyyttä.

Ajoittain (usein juuri muuttaessa tai siivouksen yhteydessä) tulee haaveiltua, että jos nyt aloittaisin ns. aikuisena elämisen eli perustaisin ensimmäistä kertaa oman kodin. Niin... avaruutta ympärille, ei yhtään koriste-esinettä, vain välttämättömät perusastiat (ja niitäkin vain se yksi kappale, kuka tarvitsee kolmea juustohöylää...), muutama perusvaate yhdistellen eri päivinä, hammastahnaa/shampoota yms yms vain yksi kerrallaan huusholliin, ei joka tarjouksesta edellä mainittuja kaapit täyteen "kaiken varalle, ja nyt säästää!"  Lista on loputon, tavaralista ja syyt niiden haalimiseen. Uskallanko ottaa puheeksi kengät ja laukut... uskallan...joita naisella ei voi koskaan olla liikaa, ja joita ei voi olla vain yksi pari tai yksi kappale, sula mahdottomuus. Luonnonoikku sellainen, joka siihen pystyy. Ei sellaisia naisia ole olemassa. Ei.

Kaikenmaailman koriste-esineiden ilmestymisen huusholliin selittelen esteetikon silmilläni (oikeasti ovat ihan perussiniset tavis silmät); tulee hyvä mieli ja hyvä flow kun on kauniita esineitä ympärillä. Joo, kummasti se flow muuttuu helposti mielen lowksi, jota vee-ittuuntumiseksikin sanotaan. Siivouspäivinä varsinkin. Kivahan se olisi sisäkkö omistaa, joka pyyhkisi pölyt ja kiillottaisi kaiken kauniiksi. 

Ei perhana, seuraavassa muut...elämässä laitan kaiken turhan kierrätykseen. Ja huomenna kun menen ruotsalaiseen kokoa-se-itse-ja-kiroile tavarataloon, ostan vain sen halvan sohvapöydän, en mitään muuta. Kävelen suoraan pöytä-osastolle, enkä kierrä koko tavarataloa nuolia mukaillen ostoskärryjen kanssa. 

Ai promis.

Ja sitten heräsin, ja päästin kissan ulos....