Valehtelisin jos väittäisin.

Ei, en laula Paulin laulua, vaan mietin itsekseni. Että kun nyt on kevät-kesä en istu enää koneella niin paljoa, enhän ole tännekään kirjoitellut hajatelmiani. Ja p#skan marjat, ihan samalla tavalla tuijotan tablettiani joka päivä. Vaikka totuuden nimissä on tullut myös rakennettua ja maalattua aitaa, istutettua je kitkettyä puutarhan puolella yms. pientä ulkoaskarta eli en ole ihan invalidisoitunut tabletin ääreen. Se vaan lisääntyneessä valossa mullistuu, että vuorokaudessa onkin yks kaks mukamas enemmän hereillä olo tunteja. Nähtävästi ainakin meikäläinen on jossain kummallisessa horroksessa talviaikaan, kun vuorokaudet tuntuvat silloin lyhyemmiltä. Tai jokin muu silmänkääntötemppu tässä on meneillään. 

Kesäloma(t) lähenee, kahdessä pätkässä tänä vuonna. En voi sanoin kuvailla miten paljon odotan lomaa, tämä talvi, jo alkusyksystä lähtien, on ollut tosi rankka työrintamalla. Yksi rankimmista koskaan. Ihan pelottaa omat odotukset lomien suhteen, että kuinka kerään silloin voimia loman jälkeiseen elämään, lepään vain  ja zillaan (chillaan?). Entäs jos se ei onnistukaan? Kuinkas sitten käy syksyllä ja ensi talvena? Työrintaman haasteille ja kiireelle kun ei näy loppua. 

On tämä elämä muuttunut aika rankaksi. Me köyhät olemme jo kyykyssä, mitä meiltä vielä muuta odotetaan?