Sydämiä taivaan täydeltä, sinulle kaikki sinne pilven reunalle isä. Rakastan!
Välillä niin paljon, että sattuu.
Jälleennäkemisiin. Toivon.
 

Marraskuu. Kohta puolessa välissä. Vuosi 2016 lopuillaan.
Ei hyvältä näytä tämän uuden vuoden lupauksien kannalta.
Enkä ole tunnetusti mikään loppukirittäjä.

Mutta eikös säännöt ja lupaukset ole tarkoitettu rikottaviksi?
Ja mitä vanhoista kun kohta taas voi tehdä uudet.

Sitä tikulla silmään...

On se muuten luojan lykky, että poden nykyään laktoosi-intoleranssista alkaen ties mitä vatsahäiriöitä. Muuten olisin testailemassa ihanien kakkublogien innoittamana ties mitä, ja sitten syömässä niitä testikappaleita...nyt syön vain silmänruokaa; halvempaa ja vähemmän lihottavaa. 

Toinen on kaikki ihanat käsityöblogit. Kun on peukalo keskellä kämmentä, säästyy lisä niskavaivoilta, kas kun ei kannata edes yrittää päästä samaan lopputulokseen. Vaikka kivasti niitä niskavaivoja tulee tästä kuuklettamisestakin. Sano. 

Kovasti vaikeaa on enää mieltää että on se vielä kesä, kun koulut ovat alkaneet ja huomenna siirtyy julkinen liikenne, ainakin täällä päin, TALVIaikatauluihin. 

Jotenkin muistelen oppineeni koulussa vuonna käpy ja kivi, että Suomessa on neljä vuodenaikaa, joissa kussakin on kolme kuukautta. Joulu-helmikuu oli talvea, maalis-toukokuu kevättä, kesä-elokuu kesää ja syys-marraskuu syksyä.

Mutta eipä minun nuoruudessani ollut vielä väritelkkariakaan, Peppi Pitkätossukin oli alkuun tasasen harmaa eikä värikäs persoona. Ja muistan kun meille tuli puhelin, LANKAPUHELIN, jota oikein isän opastamana piti opetella käyttämään. 

Joten ei kai kannata muistella vuodenaikojakaan, on maailma sen verran muuttunut, kun kellonaikojakin osataan nykyisin siirtää. Toista se oli joskus. 

Aivopesu. Kamala kaiku sanalla. Aivoton samaa lajia. 

Mutta niin vaan voin liittää edellä mainitut itseeni.

Kävin ruokakaupassa, litimärkänä ja voipuneena kotiin, ei flunssa päästä vielä pihdeistään, vaikka oli olevinaan jo parempi olo, paino sanalla oli. Ja mitä totesin kotiin tultuani, hetken tyytyväisyydestä hymisten... että taas tuli lähes pelkkää säästöä. Ostamalla...haloo!

Ostin siis kauppalistan ulkopuolelta sitä sun tätä tarjoustuotetta, useammat vielä kolme kahden hinnalla tai muuta vastaavaa tehokasta slogania huutaen. Kyllähän nuo tuotteet tulee varmasti seuraavan viiden vuoden sisällä käytettyä ja tarpeeseen, mutta mihin katosi taas se uusi päätökseni, että ostan vasta sitten kun tarvitsen? Kun jotenkin tuntuu, että niin pysyisi raha asumassa kukkarossani eikä olisi vain pikavisiitillä, jos ostaisin harkitummin perustarvikkeita. Kulutusjuhlaa en ole päässyt koskaan viettämään.

Jos nyt liittyisin enkelikuoroon, ei olisi meikäläisen perikunnalla mitään hätää. Kodin perustarvikkeita jokaiselle moneksi vuodeksi jaossa.

Että on pieni mieli tällä ihmisellä, aivot joko kutistuneet aikojen kulussa, tai sitten tyhjentyneet jonnekin taivaan tuuliin. Mistähän saisi ostettua uudet aivot, vaikka kahdet yhden hinnalla niin olisi sitten vaihtaa kesä- ja talviversio erikseen...