Tämä odotuksen sietämätön painavuus. 

Ei, en puhu nyt lomasta, vaikka siihen(kin) tuntuu olevan vielä ikuisuus (optimisti sanoisi että enää vain kaksi viikkoa).

Ukkosen jumalaa olen tänään maanitellut antamaan armoa; sää on ollut uuvuttavan tukahduttava ja koko ilta hämärissä sisätiloissa harhaillessa odotusta täynnä. Että milloin rysähtää, rysäytä nyt herttileijaa kun kerran tummilla pilvillä jo uhittelet! Ja tuo tullessasi mukana virkistävä tuulahdus, että viitsin edes harkita nukkumaan menoa. Ei ole kiva pyöriä sängyssä yöpaituli kuristaen kiertyneenä hikisessä kropassa, enkä oikein osaa nukkua vain Chanel vitosta ylläni. Ja eipä taitaisi sekään unimuoti välttämättä tuoda helpotusta, kun hikikarpalot villiintyvät jo pelkästä pikkusormen heilautuksesta ja ukkosta aavistavat ja sitä pelkäävät lemmikit liimautuvat entistä tiiviimmin selkää vasten. 

Summa summarum?

Ukkosen jumala pitää minua pilkkanaan: ikkunan takana salamoi, sataa ja räiskähtelee par'aikaa, mutta ilmanala on edelleen samaa tiheää kuristavan painavaa tropiikkia. Vaan niin se pidän minäkin häntä pilkkanani, en laita modeemia enkä läppäriä kiinni niin kuin itseäni viisaammat alituiseen kehottavat ukkosella tekemään. 

Jos bloggaamiseni loppuu tähän, tämän päivän voittaja onkin sitten tiedossa, Thor-Ukkohan se. Iltalehti kertoo lisää. 

" Keski-ikäinen nainen löytyi tuolistaan sormi kiinni palaneena läppäriinsä pallosalaman iskettyä..."