Aivopesu. Kamala kaiku sanalla. Aivoton samaa lajia. 

Mutta niin vaan voin liittää edellä mainitut itseeni.

Kävin ruokakaupassa, litimärkänä ja voipuneena kotiin, ei flunssa päästä vielä pihdeistään, vaikka oli olevinaan jo parempi olo, paino sanalla oli. Ja mitä totesin kotiin tultuani, hetken tyytyväisyydestä hymisten... että taas tuli lähes pelkkää säästöä. Ostamalla...haloo!

Ostin siis kauppalistan ulkopuolelta sitä sun tätä tarjoustuotetta, useammat vielä kolme kahden hinnalla tai muuta vastaavaa tehokasta slogania huutaen. Kyllähän nuo tuotteet tulee varmasti seuraavan viiden vuoden sisällä käytettyä ja tarpeeseen, mutta mihin katosi taas se uusi päätökseni, että ostan vasta sitten kun tarvitsen? Kun jotenkin tuntuu, että niin pysyisi raha asumassa kukkarossani eikä olisi vain pikavisiitillä, jos ostaisin harkitummin perustarvikkeita. Kulutusjuhlaa en ole päässyt koskaan viettämään.

Jos nyt liittyisin enkelikuoroon, ei olisi meikäläisen perikunnalla mitään hätää. Kodin perustarvikkeita jokaiselle moneksi vuodeksi jaossa.

Että on pieni mieli tällä ihmisellä, aivot joko kutistuneet aikojen kulussa, tai sitten tyhjentyneet jonnekin taivaan tuuliin. Mistähän saisi ostettua uudet aivot, vaikka kahdet yhden hinnalla niin olisi sitten vaihtaa kesä- ja talviversio erikseen...