Pikku-Amerikka. Sitä Suomi on ollut jo kauan, ja päivä päivältä enemmän. Eipä siinä mitään, kyllä minä ymmärrän, puhun ja kirjoitan holliwuudin kieltä. 

Mutta välillä ottaa pannuun. Niin kuin viimeisimmässä työpaikan koulutuksessa: herttileijaa sitä sekakieltä mitä kouluttaja käytti, vaikka hyviä ja holliwuudin kieltä ymmärtämättömille parempia, supisuomalaisia sanojakin olisi olemassa ihan kokonaiseksi lauseeksi asti. Kun Suomessa kuitenkin ollaan, ja suomalaisia. 

Olisi ollut kiva saada koulutuksen suullinen osuus kirjallisena, silloin vasta sekakieli pistäisi silmään. Ei olisi kovinkaan fiksun näköistä. Ja vielä pölhömmän näköistä siitä tulisi jos kaikki ei-niin-viralliset lainasanat kirjoitettaisiin niin kuin suomenkieli kirjoitetaan, eli lausumisen mukaisesti.

Tuu tii tu ruum töötituu, pliis.